Urheilu on parhaimmillaan antoisia elämyksiä tarjoava polku, jolla nautitaan sekä matkanteosta että päämääristä. Nautinnollisen urheilun ei tarvitse olla kilpaurheilua. Itsensä kehittäminen fyysisesti tai henkisesti riittää onnistumisen elämyksiin. Kehittyminenkään ei ole millään tavoin pakollista, sillä virkistys-, elämys- ja terveysliikunta voivat tuottaa tukun antoisia ja ikimuistoisiakin elämyksiä pitäen fyysistä kuntoa vain yllä.
Ihmisen perustarpeita ja onnellisuuden tuojia ovat pätevyyden tunne, autonomian tunne, rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen tunne sekä sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Pätevyyden tunteen tuojana urheiluharrastus saattaa olla erinomainen. Ihminen vertaa itseään itseensä ja muihin. Tehtäväsuuntautuneissa urheilutavoitteissa saa kokea pätevyyttä siitä, että pystyy kehittämään itseään. Kilpailusuuntautuneesti voi kokea pätevyyttä siitä, että on paremmassa kunnossa kuin suurin osa muista. Kilpailusuuntautuneena asiana voittaminen kilpaurheilussa on äärimmäinen pätevyyden tunteen kokemus; saa tuntea olevansa paras – mikä ruokkisi enempää pätevyyden tunnetta?
Pätevyyden tunteen metsästämisessäkin kohtuus lienee kuitenkin tie kestävään onneen. Voittamisesta sun muusta saa ja kannattaa iloita, mutta siitä ei saa tulla elämäntarkoitus. Ihminen, joka määrittää itsensä vain urheilumenestyksensä kautta on haavoittuvainen ja hauras. On syytä muistaa, että luokan huonoin telinevoimistelija voi olla paljon onnellisempi ihminen kuin telinevoimistelun maailmanmestari. Urheilu on kuitenkin vain urheilua.
Voittaminen ei tee siis itseisarvoisesti onnelliseksi vaikka pätevyyden tunnetta se tarjoaakin. Se voi kuitenkin lisätä onnellisuutta ja siihen liittyvät tapahtumasarjat tarjota ikimuistoisia elämyksiä. Myös kilpaurheiluun voi suhtautua tehtäväsuuntautuneesti. Usein kovalla työllä saavutettu palkinto on maukkaampi kuin satunnainen saavutus.
Omien fysiologisten rajojen etsimisen ilo on myös monelle urheiluhenkiselle ihmisellä riemukasta puuhaa. Esimerkiksi itseäni kiinnostaa sekä valmentamisessa että omassa urheilussa se mihin ihminen kykenee treenin, ravinnon, levon ja mielenlujuuden voimin. Omien rajojen etsiminen onkin ehkä omista motivaattoreistani tärkein ja suurin niin kauan, kun jatkan tavoitteellista urheilua eli leuanvetourheilua ja muuta (tavoitteellista) voimailua. Eläkkeelle jäännin aika tavoitteellisesta harjoittelusta ei ole todennäköisesti vielä muutamaan vuoteen. Nyt etsitään niitä rajoja ja koitetaan pysyä terveenä!
Treenitulosten, treenisuunnitelmien ja treenifiilisten jako samoja juttuja harrastavien kavereiden kanssa tuo varmasti monelle urheilun harrastajalle iloa elämään. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja omien sekä toisten saavutuksista aidosti iloitseminen ovat osa antoisaa urheiluhenkeä. Oikea kaveri on aidosti kiinnostunut myös toisen tekemisistä.
Kehittäkää itseänne, voittakaa, pitäkää nykyistä kuntoanne yllä tai liikkukaa vain jonkin liikuntamuodon tarjoamasta riemusta ilman ajatuksia sen vaikutuksista fyysiseen kuntoon – mikä sopii kenellekin missäkin elämänvaiheessa. Osa meistä on kilpailuhenkisiä, osa ei, ja elämä on kasa limittäisiä polkuja, joista osa loppuu ja osa jatkuu. Elämä ei ole jatkumo peräkkäisiä palikoita. Kilpaurheilua harrastavilla on oikeus nauttia ja iloita menestyksestään ja ennätyksistään, kunhan ne on rehellisellä työllä ansaittu. Urheiluharrastusta kannattaa käyttää voimavarana ja elämän rikastuttajana – ei stressin aiheuttajana tai pakkomielteenä. Tietty rentous ja pilke silmäkulmassa kuuluvat iloiseen urheiluun!
2.5.2014 – 3.5.2014
TR
PS.
Tältä päivältä Leuanvetäjän maastaveto 2x220kg:
SLRY:n kokous, banaania ja treeninalusjuoma naamaan, stoppipenkki 2x120kg + 2×132,kg (PB!) + 3x2x125kg, maastaveto 2x170kg + 2x200kg + 2x220kg (PB!) + 2x2x200kg, helppo kyykky nelosia 140-145-150 kg, käsipainopenkki 3x8x(45+45)kg/3′ + 7x(45+45)kg + ranskalainen punnerrus mutkatangolla tempolla 2:0 10×47,5kg, palkkari naamaan, Valorinteen saunaan ja pullo tsekkiläistä tummaa Krusovicea. Huomenna leuanvetoa! Ja siihen päälle vähän pystypunnertelua ja vatsoja.