Liikuntasuorituksissa, joissa liikutellaan tai kannatellaan ulkoista objektia, korostuu absoluuttinen voima eli ihmiskehon kyky tuottaa mahdollisimman paljon voimaa huolimatta kehon massasta. Esimerkki tällaisesta urheilusuorituksesta on vaikkapa maastaveto. Jos absoluuttinen voima on tavoitteena, niin kannattaa maksimoida kaikki voimantuottoon vaikuttavat komponentit eli lihasmassan määrä, liikehermoston kyky käskyttää yksittäisiä lihaksia, liikehermoston kyky voimantuoton kannalta optimaaliseen lihasten väliseen koordinaatioon liikkeessä, lihassolujen proteiinikoneiston laatu maksimaalisen voimantuoton näkökulmasta sekä lihasjännekompleksin sekä muiden tuki- ja sidekudosten rakenteelliset seikat maksimaalisen voimantuoton näkökulmasta. Jos puolestaan tavoitteena on liikutella tai kannatella omaa kehoa painovoimaa vastaan (esimerkiksi kiipeily), niin suhteellinen maksimivoima eli kehonmassaan suhteutettu voimantuottokyky ratkaisee. Tällaisessa tapauksessa lihasmassaa kannattaa hankkia vain omien liikuntatavoitteiden kannalta tärkeimpiin lihasryhmiin ja keskittyä harjoittelussa enempi muihin yllälueteltuihin voimantuoton osatekijöihin kuin lihasmassaan, joka selittää keskiarvoisesti noin puolet ihmisen voimantuottokyvystä. Monissa lajeissa, kuten vaikkapa lisäpainoleuanvedossa ja jääkiekossa tarvitaan sekä absoluuttista että suhteellista maksimivoimaa.